Itsenäisyyspuolueen kuntavaaliohjelma 2017

Itsenäisyyspuolueen kuntavaaliohjelma 2017

Inhimillisyyttä ja lähidemokratiaa

Kuntien selviytyminen on kiinni valtiollisesta päätöksenteosta. Kuntien taloudelliset ongelmat ovat seurausta EU:n ohjaamasta politiikasta, jota eduskunta ja hallitus toteuttavat. Nämä ovat vetäytyneet vastuustaan peruspalvelujen rahoituksessa ja siirtäneet kunnille lisää velvoitteita.  Tehtävien lisääminen on pakottanut kunnat veroasteen nostoon ja johtanut myös kuntien velkaantumiseen.  Kunnallisvero on tasavero.  Verotusta on viety tasaverojen suuntaan ja siten siirretty verorasitusta pienituloisten suuntaan.

Parasta kuntalaisten etua ajavaa politiikkaa on EU-jäsenyyden vastustaminen ja maamme oman päätösvallan vaatiminen. Vain itsenäisen päätöksenteon avulla voimme varmistaa, että kotimaisen työn tulokset jäävät hyödyttämään Suomea ja suomalaisia sekä huolehtia kaikkia koskevista peruspalveluista.
IPU kannattaa Suomelle omaa rahaa ja itsenäisyyttä, siis eroa eurosta ja EU:sta. Oma raha, keskuspankki
ja itsenäinen lainsäädäntö mahdollistavat sen, että tulevaisuudessa julkisia menoja rahoitetaan verotulojen lisäksi keskuspankkirahoituksella.

IPU kannustaa kansalaisia oma-aloitteisuuteen kuntansa kehittämisessä. Keinottelutalouden vastapainoksi tarvitaan paikallisuuden nousua. Paikallisrahat ja vastaavat oman alueen omavaraisuutta ja elinvoimaa tukevat hankkeet ovat kannatettavia. Niiden toteutus riippuu ennen muuta yksilöiden aktivoitumisesta ja uuden yhteisöllisyyden rakentamisesta. IPU:n nettisivuilta löytyy yksi hahmotelma demokraattisesta kuntarahasta.

Maan hallituksen kaavailema sosiaali- ja terveydenhoidon palvelurakenteen uudistus uhkaa käytännössä romuttaa julkisen terveydenhuollon. Vaikuttaa selvältä, että asiakasmaksut nousevat ja kansalaisten eriarvoisuus elintärkeiden palvelujen suhteen tulee kasvamaan entisestään.
IPU vastustaa esitettyä sote-mallia. Näin laaja uudistus pitää toteuttaa kokeilujen kautta ja siten, että palvelujen laatu ja saatavuus ei heikkene entisestään.

1.      Sote – hyvää hoitoa jokaiselle maksukyvystä ja iästä riippumatta

a) Vanhusten hoito- ja palvelumaksut on pidettävä kohtuullisina. Hoitoyksiköt on pidettävä kuntien ohjauksessa hyvän hoidon varmistamiseksi ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Hoitoyksiköistä ei saa tulla yritysten – eikä kuntienkaan – lypsylehmiä. Omaishoitajien arvokkaasta työstä on maksettava riittävä korvaus. Kotihoito ja ateriapalvelu on järjestettävä ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.

b) Vailla päämäärää ajelehtivat nuoret ovat toistaiseksi suuri käyttämätön voimavara. Nuoriso- ja perhetyö on parasta ennaltaehkäisyä, koska valtava joukko nuoria on vaarassa syrjäytyä jo syrjäytyneiden lisäksi. Voi olla jopa kansakunnan kohtalonkysymys, saadaanko nämä nuoret osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen. Syrjäytymistä on kyettävä ehkäisemään riittävän varhaisessa vaiheessa.

c) Perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito on saatava yhteisen hallinnon alle. Näin saadaan  hoitoketjut toimivammiksi. Sairauksien ennaltaehkäisyyn on panostettava nykyistä enemmän. Laadukas julkinen terveydenhoito on sivistyneen valtion tunnusmerkki, mutta nykyisessä sote-uudistuksessa hoitotyö on vaarassa jäädä voitontavoittelijoiden armoille.

2.      Sitovat kansanäänestykset käyttöön

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä. Kunnanvaltuuston päätös on alistettava kunnalliseen kansanäänestykseen, kun merkittävä osa kuntalaisista sitä vaatii. Äänestyksen tuloksen on oltava sitova. Kuntaliitoksia on tehtävä vain osallisten kuntien kansanäänestysten hyväksyminä. Kuntajohtajien ja pormestarien valinta on tehtävä kunnallisten kansanäänestysten perusteella.

3.      Maksuton koulutus turvaa tulevaisuutemme

Varhaiskasvatusta ja koulutusta on ajateltava lapsen ja nuoren näkökulmasta. Tämä tarkoittaa riittävän pieniä ryhmiä, ammattitaitoisia opettajia, riittävää koulunkäynnin tukea ja riittävän kattavaa kouluverkkoa, jotta koulumatkat voidaan pitää kohtuullisina ja turvallisina. Laadukas perusopetus antaa hyvät valmiudet toisen asteen opintoihin. Lukio- ja ammatillinen koulutus on myös järjestettävä kaikkien saatavilla olevaksi.

4.      Muu sivistystyö, kulttuuri ja liikunta ovat kuntalaisen henkireikä

Moni löytää vastapainoa nykyajan kiireiseen elämänrytmiin erilaisista harrastuksista. Kansalaisopistot, kirjastot, musiikkiopistot ja urheiluseurat tarjoavat monipuolisia vaihtoehtoja vapaa-aikaan. Ne myös lisäävät kuntalaisten hyvinvointia, usein varsin pienelläkin panostuksella. Kirjastoista on kehittymässä monipuolisia palvelukeskuksia. Suuntaus on hyvä, mutta vaatii riittävästi rahoitusta, jotta aukioloajat voidaan pitää riittävinä. Myös kirjastojen aineistomäärärahat on pidettävä tarpeeksi suurina, jotta perustehtävä voidaan toteuttaa laadukkaasti.

EU-Suomessa harrastamisesta on tullut bisnesvetoista ja yhä kalliimpaa.  Se asettaa kansalaiset ja varsinkin lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan. Kuntien on huolehdittava siitä, että harrastusmahdollisuudet ovat kaikkien ulottuvilla, eivätkä vain harvojen etuoikeus.

5.      Asuminen on perusoikeus

Vuokra-asumisestakin on tehty yksityistettyä liiketoimintaa. Varsinkin kasvukeskuksissa vuokrat olisivat karanneet vuokralaisten maksukyvyn ulottumattomiin ilman mittavaa asumistukijärjestelmää. Asumistuki on mahdollistanut vuokratuottojen merkittävän kasvun – asuntojen markkina-arvon nousulla höystettynä – samaan aikaan kun muu talous on ollut taantumassa.  Kyseessä on parin miljardin euron vuotuinen tulonsiirto sijoittajien taskuun.  Kuntien olisikin järkevämpää kaavoittaa tontteja ja tuottaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja itse.

Asuntojen tuottajien ja pankkien ehdoilla toteutettavasta asunto- ja tonttipolitiikasta on siirryttävä asunnontarvitsijoiden, siis maksajien, ehdoilla tapahtuvaan asuntojen rakentamiseen. Asuntopolitiikka on muutettava sellaiseksi, ettei se automaattisesti johda rakenteelliseen korruptioon, eikä kohoaviin tonttien taikka asuntojen hintoihin.  Asumista rasittavat verot ja maksut, kuten kiinteistövero, jätemaksut, vesimaksut jne. ovat tasaveron luonteisia ja siksi niillä ei pidä paikata kuntataloutta, vaan niiden perustana on oltava todelliset kustannukset.

6.      Lähiruokaa ja uusiutuvaa energiaa

EU natisee liitoksissaan ja Suomi on tuonnin armoilla niin ravinnon kuin energian suhteen. Tilanne on kestämätön etenkin mahdollisessa kriisitilanteessa. Kuntien on mahdollisuuksien mukaan panostettava lähiruokaan ja uusiutuvan energian tuottamiseen. Ne takaavat selviytymisemme myös vaikeina aikoina.

7.      Kiinteistöt ja kunnallistekniikka on pidettävä kunnossa

Kunnan on pidettävä huolta omistamistaan kiinteistöistä. Huonokuntoiset rakennukset on korjattava, eikä niitä tule käyttää, jos ne muodostavat terveysriskin. Homerakennusten kohdalla on tehtävä pikaisesti päätöksiä joko rakennusten korjaamisesta tai purkamisesta. Kunnan omaisuus, kuten kiinteistöt, kadut, vesi- ja viemärirakenteet on pidettävä hyvässä kunnossa ja jatkossakin kunnan omaisuutena. Julkisten rakennusten ja taajamakeskusten tulee olla esteettömiä.

8.      Maahanmuuton syyt on tunnustettava

Nykyisen pakolaisuuden syyt ovat ennen muuta Lännen politiikassa, joka on hajottanut valtioita Keski- Aasiassa ja Lähi-idässä. EU on ollut pakolaisaallon synnyttämisessä suuri ja Suomi pieni tekijä. Nyt kun pakolaisia on täällä entistä enemmän, emme voita mitään syyttelemällä heitä. Voimme tehdä parhaamme, jotta he sopeutuisivat mahdollisimman hyvin vieraaseen yhteiskuntaan tai jotta he pystyisivät olojen rauhoituttua palaamaan kotiseudulleen.

On vältettävä vastakkainasettelua pakolaisten ja kantaväestön välillä, mikä tarkoittaa kaikkien tasavertaista kohtelua. Turvapaikanhakijoiden tarpeista on tietysti huolehdittava, mutta on tärkeää huolehtia myös paikallisen väestön terveyspalveluista, koulutuksesta ja asumisesta. Jos näiden ja turvapaikanhakijoiden palvelujen välillä ei ole tasapainoa, luodaan pohjaa muukalaisvastaisuuden nousulle.

9.      Joukkoliikennettä on kehitettävä

Joukkoliikenteen kehittämisen tulee olla yksi kuntien painopistealueista sekä kuntalaisten palvelutarpeiden takia että ympäristösyistä. Sähköinen joukkoliikenne parantaa kaupunkikeskusten ilmanlaatua. Bussiliikenne on noidankehässä. Lippujen hinnat ovat varsin korkeita, mistä seuraa, että linjoja ei käytetä, mikä johtaa niiden lakkauttamiseen. Monia tärkeitä ja tarpeellisia bussireittejä on lakkautettu. Suuntaus on täysin väärä. Julkisen liikenteen pitäisi olla aina käyttäjälle edullisempaa kuin oman ajoneuvon käyttäminen.

10.     Elinkeinotoiminta antaa kunnalle elinvoimaa

Kunnan tulee luoda suotuisat olosuhteet elinkeinotoiminnalle. Näin saadaan myönteisiä vaikutuksia kunnan työllisyyteen ja verokertymään. Kunnallisten verojen nostoa tulee pyrkiä välttämään, koska ne ovat luonteeltaan tasaveroja ja vaikuttavat kipeimmin pienituloisiin. Yrityksiä on kohdeltava tasapuolisesti esimerkiksi kunnan tekemissä hankinnoissa.  Nyt kun julkisia, kunnallisiakin palveluja vaaditaan yksityistettäviksi, on tärkeää, että hankintojen kilpailutus tapahtuu reilusti – ei pelkkään hintaan tuijottaen.  Kriteereissä on huomioitava vaikutukset alueen työllisyyteen, verotukseen, ympäristöön, osaamiseen ja koulutukseen, huoltovarmuuteen, paikallisuuteen jne. Toisin sanoen on katsottava, miten toimija kantaa vastuunsa toimintaympäristöstään ja mitä näiden laskelmien jälkeen jää viivan alle.

Riittävät liikenneyhteydet ja hyväkuntoinen tieverkosto ovat yrityksille elintärkeitä. Maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistaminen on tärkeä tekijä maaseudun autioitumisen pysäyttämisessä.  Hallituksen kaavailema tieverkoston yhtiöittäminen ja tiemaksut eivät palvele kansalaisten etua.  Toteutuessaan ne johtaisivat siihen, että tieinvestoinnit suunnattaisiin tuottoisimmille, vilkkaimmin liikennöidyille reiteille, ja maaseututiet jäisivät entistä enemmän retuperälle.

11.     Kaupunginosa- tai kylätoiminnan tukeminen on kunnan etu

Kunnat ja kaupungit jakautuvat pienempiin osiin, kyliin tai kaupunginosiin. Näillä voi olla monenlaista yhdistys- tai muuta toimintaa, jota kunnan varoin on mahdollista tukea. Tällainen toiminta lisää yhteenkuuluvuutta ja antaa kanavia omaan elinympäristöön vaikuttamiselle. Toisin sanoen se lisää kuntalaisten tyytyväisyyttä ja on siten lopulta myös kunnan etu.

12.     Luottamushenkilöitä kahlitseva puolue- ja ryhmäkuri on tuomittavaa

Vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä on oikeus ja myös velvollisuus toimia oman järkensä ja tuntonsa mukaan.

_________________________________________________________________________________________

Uudenvuoden puheenvuoro

Alkanut vuosi on Suomen itsenäisyyden saavuttamisen muistovuosi. Suomen itsenäistymisestä tulee  kuluneeksi sata vuotta. Heinäkuussa 1917 eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja saman vuoden joulukuun 6. annettiin itsenäisyysjulistus.

Valtiollinen itsenäisyys merkitsi sitä, että Suomella oli sen jälkeen muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.

EU-Suomi ei täytä edellä mainittuja itsenäisen valtion tunnusmerkkejä. Valtiollisesta itsenäisyydestä luovuttiin v. 1995 alussa, kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin.

Suomen perustuslain mukaan maamme on edelleen itsenäinen tasavalta, jossa ylin valta kuuluu Suomen kansalle. Jokainen joka haluaa, voi nähdä, että ylin valta on todellisuudessa siirretty Euroopan unionin ylikansallisille elimille kaikissa asioissa, jotka EU on ottanut päätettäväkseen.

Kun elämme Suomen itsenäistymisen muistovuotta on pakko korostaa sitä tosiasiaa, että  EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella. Mitään todellista valtiollista itsenäisyyttä ei Suomella EU:ssa ole eikä voi olla.

Euroopan unionin tärkeimpiä taustavoimia ovat suurten jäsenmaiden lisäksi suuryritykset, suursijoittajat ja suurpankit. Tällainen demokratian vastainen harvainvalta ei voi olla hyvinvoinnin eikä rauhan tae. Se on päinvastoin eriarvoisuuden lähde ja ruutitynnyri.

EU:n suuret jäsenmaat ovat omasta päätösvallastaan luopumisen vastineeksi saaneet merkittävää valtaa EU:n päätöksentekoon. Suomen kaltaiset pienet maat eivät tällaista vastinetta itsenäisyydestä luopumiselle ole saaneet.
Maamme perustuslaista on keskeiseltä osaltaan tehty kuollut kirjain. Asiaa ei paranna se, että EU-jäsenyys hiljattain lisättiin perustuslakiin ja näin sinne tuotiin sovittamaton ristiriita. Itsenäisyys ja EU-jäsenyys eivät voi toteutua yhtä aikaa.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on luopunut omasta rahastaan. Euro on ollut Suomelle ja suomalaisille erittäin kallis harharetki. Tämän myöntävät nyt jo monet nykyistä  valtarakennetta lähellä olevatkin.

Kaikkia kalliiksi käyneiden virheiden seurauksia ei voida korjata. Mutta mitä pikemmin suomalaiset heräävät näkyvästi vaatimaan maamme suunnan perusteellista muuttamista, sen vähemmillä vaurioilla selviämme.

Brittien päätöksen jälkeen ei enää kuulu väitteitä, että EU:sta ei voi erota. Päätökset Suomen oman rahan ja itsenäisyyden palauttamisesta on tehtävä eduskunnan enemmistöllä. On selvää, että ennen tuollaisia päätöksiä tarvitaan merkittäviä muutoksia eduskunnan kokoonpanoon. Tämä on suomalaisten käsissä tulevissa vaaleissa.

Meillä Suomen uudelleen itsenäistymisen kannattajilla on velvollisuus vastata  kysymykseen Mitä EU:n jälkeen?

Lyhyt vastaus kysymykseen on, että EU-jäsenyyden vaihtoehto on itsenäisyys ja aito  demokratia. Kansainvälistä yhteistyötä voi itsenäinen Suomi tehdä paremmin kuin alistussuhteessa unioniin oleva EU-Suomi. Ihmiset voivat liikkua vapaasti ja kauppaa voidaan käydä ilman EU-jäsenyyttäkin. Tämän todistaa vaikkapa Islannin, Norjan ja Sveitsin tilanne.

EU-Suomen nykytila osoittaa, että Suomi tarvitsee valtiollista itsenäisyyttä aidon kansanvallan ja kaikkia koskevan hyvinvoinnin perustaksi.

EU-aika on merkinnyt kasvavaa eriarvoistumista, julkisen sektorin ja peruspalvelujen  jatkuvia leikkauksia sekä velkaantumista ulkomaille. Se on merkinnyt myös kansallisomaisuuden yksityistämistä ja myyntiä pääosin ulkomaisiin käsiin. Suomi on sidottu EU:n rakenteilla olevaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan – siis sotilasliittokehitykseen. Tällaiseen ei ole missään vaiheessa kansalaisten tukea kysytty.

Oman rahan puuttuminen on pitkään merkinnyt vaikeuksia maamme viennille ja kotimarkkinayrityksille.

Kansalaisten tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan on suurta. Useimmat suomalaiset haluavat oikeudenmukaisempaa, eriarvoisuutta vähentävää yhteiskuntaa. Enemmistö kannattaa sitä, että hyvät peruspalvelut ovat kaikkien saatavilla iästä ja maksukyvystä riippumatta. Työn alla oleva sote-uudistus näyttää pahentavan eriarvoisuutta. Sen toteuttaminen kaavaillussa muodossa vaikuttaa olevan aikapommi.

Työttömyys on keskeinen ongelma. Työttömyys on todellisuudessa paljon suurempaa kuin viralliset tilastot kertovat. Jotta löytyy kestäviä vastauksia, on itse ongelma tunnistettava.

Työttömyys ei ratkea tuotantoa lisäämällä. Suomen kokonaistuotanto on vuodesta 1990 yli kaksinkertaistunut, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei ole kasvanut ollenkaan. Edes  maailman suurimman vientiylijäämän tehneessä Saksassa työtunnit eivät ole kasvaneet. Tuotannon tehostaminen ja automatisointi lisäävät tuotantoa mutta vähentävät ihmistyön tarvetta.

Työhön pitää suhtautua uudella tavalla, kun säännöllistä palkkatyötä on tarjolla yhä harvemmille.

Työllisyyden parantamisessa avainkysymys on työn tarjoamisen helpottaminen. Tämä voidaan toteuttaa eräänlaisella jalostetulla robottiverolla. Nykyiset työn sivukulut poistetaan   ja korvataan ne tuotannon perusteella kerättävällä maksulla. Palvelualojen työllisyyttä voidaan parantaa nostamalla merkittävästi arvolisäverovelvollisuuden alarajaa.

Tämän lisäksi tarvitaan porrastettua perustuloa. Erityisesti nuorille on taattava työtä tai muuta mielekästä tekemistä. Työtä on jaettava. On paljon eläkeikää lähestyviä työssä käyviä, jotka olisivat terveydellisistäkin syistä valmiit antamaan työnsä nuorille. Tämä on tehtävä mahdolliseksi ja kannattavaksi.

Talouskasvu ei siis robottien maailmassa merkitse ihmistyön lisääntymistä, pikemminkin päinvastoin. Talouskasvu ei myöskään takaa hyvinvoinnin kehitystä, jos ja kun kasvun tulokset viedään pois maasta ja usein vielä veroja maksamatta. Kokonaistuotanto, bkt ei mittaa hyvinvointia.

Nykyinen talousjärjestelmä horjuu vakavasti. Kasvun pakko syntyy rahajärjestelmästä. Vallalla on harha siitä, että luonnonvarojen käyttöä voi loputtomasti kasvattaa ja raha on rajallinen voimavara. Todellisuudessa on päinvastoin. Luonnonvarat ovat rajalliset ja niitä käytetään jo kestämättömällä tavalla. Raha sen sijaan on sopimus. Ja sopimuksia voidaan muuttaa.

Tosiasioiden tunnistamisen pitää johtaa siihen, että huomio kiinnitetään kakun jatkuvan kasvattamisen sijasta tuon kakun sisältöön ja jakamiseen. Työllisyyteen, kaikkien pärjäämiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen ja elämän laatuun keskittyminen ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta, vaan riittävyyttä ja hyvinvointia.

Suomen taloudessa hämmästellä voi vaikkapa sitä, miten kaikkein ilmeisimpiin tarpeisiin ja investointeihin ei näytä löytyvän rahaa. Julkisista rakennuksista arvioilta kolmannes kärsii kosteusvaurioista. Tästä aiheutuu suurta inhimillistä kärsimystä ja myös taloudellisia menetyksiä. Miksi valtiovalta ei käynnistä systemaattista investointiohjelmaa tähän suurongelman korjaamiseksi?

Sama kysymys voidaan asettaa tieverkoston suhteen. Nyt näyttää, että kansallisomaisuuteen kuuluva tieverkko aiotaan yhtiöittää ja antaa tienkäyttäjien rahastaminen joidenkin operaattorien tehtäväksi. Tämä on mieletöntä.

Oman rahan, keskuspankin ja itsenäisen lainsäädännön avulla valtiovalta voi ottaa sen  vastuun taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka sille kuuluu.

Järkevää ja kannattavaa on myös lisätä omavaraisuutta. Miksi mennä merta edemmäksi kalaan, kun Suomen ruokalasku on vuositasolla 2000 miljoonaa euroa ja energialasku  8000 miljoonaa euroa miinuksella? Sekä ruuan että energian omavaraisuuden merkittävä  kasvattaminen on täysin omissa käsissämme, kun niin haluamme.

Asumisen kustannukset ovat kasvaneet liikaa. Tässäkin on vastuu valtiovallalla. Menemättä kaikkiin yksityiskohtiin voi kysyä, miksi ei voisi olla niin, että valtiovalta keskuspankkinsa avustuksella antaisi jokaiselle asunnontarvitsijalle pitkäaikaista ja vaikkapa korotonta lainaa? Vuokra-asumisen kustannuksia voidaan myös alentaa kun on poliittista tahtoa. Nykyinen tukimalli, jossa lähes kahden miljardin euron vuotuiset asumistuet valuvat kiinteistösijoittajille, on älytön.

Asumisen tulevaisuutta lienee se, että yhä useammista asunnoista tehdään siirrettäviä. Tämä tuo monia etuja. Rakentamiseen pitää löytää vastuullisuutta, jotta päästään kestämättömistä laatuongelmista.

Ihmisen tulevaisuus riippuu siitä, löydämmekö tasapainon tarpeidemme ja luonnon kestokyvyn välille. Tilanne näyttää huonolta, kun katsotaan kokonaisuutta. Suomessa olemme ongelmien suhteen maailman mitassa vielä onnellisessa asemassa.
Suomalaiset ratkaisut ilmasto- ja ympäristökriiseihin vastaamisessa voivat olla merkittäviä sekä itsemme että pienen maan näyttämän esimerkin takia. Siksi niitä ei pidä vähätellä. Siirtymistä uusiutuvaan energiaan on joudutettava. Tässäkin on kysyttävä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään?

Menneen runsaan vuoden aikana maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat nousseet eri asemaan kuin aiemmin.
Suomi tarvitsee omaa rajavalvontaa ja itsenäistä lainsäädäntöä myös maahanmuuttopolitiikassa.

Kun puhumme turvapaikanhakijoiden kohtelusta, kannattaa muistaa vastavuoroisuus. On mahdollista, vaikkakaan ei näköpiirissä, että suomalaiset joskus ovat turvapaikan tarpeessa. Mitä haluaisimme ihmisten tekevän meille vastaavassa tilanteessa? ”Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa”. Näin sanoo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 14 (1) artikla.

Hädänalaisten auttamisen pitäisi olla itsestään selvää. Kaikenlaisen syrjinnän torjumisen ja  kaikkien ihmisten hyvän ja tasavertaisen kohtelun pitäisi myös olla itsestään selvää.

Yhtä selvää on, että Suomen lakien ja ihmisoikeuksien noudattamista sekä hyvien tapojen kunnioittamista on vaadittava kaikilta maassa olevilta.

Turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa voidaan tehdä paha virhe, jos keskitytään pelkästään heidän tarpeisiinsa ja unohdetaan huolehtia paikallisväestön tarpeista, sanoi Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johtaja, joka kävi Suomessa keväällä 2016. Hän korosti, että kotouttamisen voi tehdä ja siinä voi onnistua monella tavalla, mutta se ei onnistu, jos paikalliset kokevat, että heitä ei kohdella tasapuolisesti. ”Olemme nähneet saman ilmiön vuosien varrella monissa maissa, monissa eri konfliktitilanteissa. Ihmiset eivät lähtökohtaisesti ole rasistisia tai muukalaisvastaisia, mutta jos he kokevat, että heidän turvallisuutensa tai palvelunsa heikkenevät, ongelmia tulee varmasti.”

”Turvapaikanhakijoiden tarpeista on tietysti huolehdittava, mutta on tärkeää huolehtia myös paikallisen väestön terveyspalveluista, koulutuksesta ja asumisesta. Jos näiden ja turvapaikanhakijoiden palvelujen välillä ei ole tasapainoa, luodaan pohjaa muukalaisvastaisuuden nousulle”. Näin siis sanoi Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johtaja.

Mitä taas tulee turvapaikan hakemisen syihin, on niihin puututtava. Lähi-idän ja Keski-Aasian väkivaltaisuudet johtuvat pitkälti Lännen aseellisesta asioihin puuttumisesta. Tämän valtioiden hajottamisen lopettaminen on välttämätöntä terrorismin lopettamiseksi. Suomi on pieni ratas, mutta EU on suuri ratas tässä valtioterrorismissa. Suomen on irtisanouduttava siitä. Vastuu valtioiden hajottamisen seurauksista kuuluu tekijöille.

EU-Suomi on sitoutunut unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Erityisesti Lissabonin sopimuksen, EU:n perustuslain voimaantulon jälkeen tämä tarkoittaa sitoutumista sotilasliittokehitykseen.

Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen kysymys on edelleen maamme suhde suurvaltanaapuriin Venäjään. Voimme itse valita nojaammeko tässä suhteessa voimaan vai taitoon.

Voimaan nojaaminen tarkoittaa tuon voiman hakemista muualta, koska pienellä Suomella ei itsellään voi olla suurvaltaan verrattavia voimia. Tämä tie vie sotilaalliseen liittoutumiseen. Ja sillä tiellä Suomi nyt on.

Taitoon nojaaminen tarkoittaa sen näkemistä ja oivaltamista, että Venäjä ei uhkaa Suomea ellei Suomi uhkaa Venäjää. Pieni Suomi ei voi uhata Venäjää, mutta sellainen Suomi, joka antaa alueensa muiden liittoumien tai suurvaltojen käyttöön, tekee itsestään uhan Venäjälle. Samalla se tekee Venäjästä uhan itselleen.

Taitoon nojaava itsenäinen ja puolueeton Suomi pysyttelee sotilasliittojen ja suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Sellainen Suomi on koko pohjoisen Euroopan vakautta lisäävä tekijä. Puolueeton Suomi voi toimia laajemminkin rauhan rakentajana ja välittäjänä.

Puolueettomuus on nyt menneisyyttä, mutta ennen muuta sen tulee olla osa uudelleen  itsenäistyvän Suomen tulevaisuutta.
Kun olemme nyt menossa monessa mielessä huonoon suuntaan, tarvitaan suunnan muutos. Sen toteuttaminen on maamme osalta suomalaisten itsensä käsissä.

Kun edustuksellinen poliittinen järjestelmä on rakenteellisen korruption vallassa, tarvitaan sekä sen tervehdyttämistä, että suoraa demokratiaa. Suora demokratia tarkoittaa sitovia kansanäänestyksiä. Niiden toteuttaminen vaatii lainsäädännön muutoksia ja se taas vaatii  ennen muuta kansalaisilta tulevaa painetta. Hyvä alku on vaatia kaikkien 50 000 allekirjoitusta koonneiden kansalaisaloitteiden viemistä kansanäänestyksiin.

Hyvin monet ovat nyt vailla poliittista kotia. Tärkeää on kunkin huolehtia siitä, ettei anna äänensä mennä hukkaan.

Aiemmat sukupolvet ovat tehneet paljon työtä maamme rakentamiseksi. Nykyisten suomalaisten vastuulla on se, millaiseksi maamme kehittyy.

Tärkeää on antaa asioiden ottaa mittaa toisistaan – ja tarvittaessa riidellä. Silloin parhaiten varmistetaan että enää ei toistu ihmisten äärimmäinen vastakkain asettuminen. Tästä olkoon varoittavana esimerkkinä sisällissota, josta tulee kuluneeksi sata vuotta v. 2018.

Nyt meneillään oleva taistelu Suomen itsenäisyyden palauttamiseksi voidaan ja pitää käydä ilman väkivaltaa. Itsenäisyystaistelun yksi tärkeä puoli on, että se loppuu vasta kun se on voitettu.

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

______________________________________________________________________________________

Juhlavuosi alkaa mutta mitä ihmettä juhlitaan?

Suomen itsenäistymisestä tulee v. 2017 kuluneeksi sata vuotta. Suomi on kuitenkin paljon vanhempi. Asutusta Suomen nykyisellä alueella on ollut ainakin tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat säilyneet kirjalliset maininnat suomalaisista ovat lähes parin tuhannen vuoden takaa.

Missä vaiheessa Suomesta tuli valtio, on akateeminen kysymys, mutta vv. 1809-1917 Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän alaisuudessa. Tuolloin Suomella oli sisäinen itsehallinto, kansallinen itsenäisyys. Suuriruhtinaskuntana Suomi sai oman rahan v. 1860.

Valtiollisen itsenäisyyden Suomi sai v. 1917. Heinäkuussa 1917 eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja saman vuoden joulukuun 6. annettiin itsenäisyysjulistus. Valtiollinen itsenäisyys merkitsi sitä, että Suomella oli sen jälkeen muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.

Valtiollisesta itsenäisyydestä luovuttiin v. 1995 alussa, kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin. EU-Suomi ei täytä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä.

Nyt virallinen Suomi juhlii ”satavuotiasta Suomea”. Teema on ilmeisen tarkkaan harkittu. Itsenäisyyttä siinä ei mainita, vaikka juuri Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi tuo sata vuotta.

Tosiasiat ovat itsepäisiä kuin aasit. Tosiasiaa Suomen itsenäisyyden menetyksestä ei pääse pakoon. Suomen perustuslain mukaan maamme on edelleen itsenäinen tasavalta, jossa ylin valta kuuluu Suomen kansalle. Perustuslaista on näiltä osin tehty kuollut kirjain. Asiaa ei paranna se, että EU-jäsenyys hiljattain lisättiin perustuslakiin ja näin sinne tuotiin sovittamaton ristiriita. Itsenäisyys ja EU-jäsenyys eivät voi toteutua yhtä aikaa.

Suomen itsenäistymisen kannattajille tuleva vuosi tarjoaa tilaisuuksia kertoa että keisarilla ei ole vaatteita, Suomella ei ole itsenäisyyttä.

EU-Suomen nykytila osoittaa, että Suomi tarvitsee valtiollista itsenäisyyttä aidon kansanvallan ja kaikkia koskevan hyvinvoinnin perustaksi.

Itsenäisyyden palauttaminen, siis ero EU:sta voi tapahtua eduskunnan enemmistön päätöksellä. Maailman tapahtumat osoittavat, että äänestämällä voi vaikuttaa. Muutoksen aloittaminen on Suomessakin kansalaisten käsissä.

Meneillään on itsenäisyystaistelu, joka voidaan ja pitää käydä ilman väkivaltaa. Itsenäisyystaistelun yksi tärkeä puoli on, että se loppuu vasta kun se on voitettu.

 

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

ITSENÄISYYSPUOLUE – SJÄLVSTÄNDIGHETSPARTIET

Joulutiedote 2016

Hyvät Itsenäisyyspuolueen jäsenet ja kannattajat

Haluamme esittää teille kaikille suuret kiitokset kuluneesta vuodesta.

Saimme merkittävän työn maaliin, kun puolueen rekisteröintiä varten tarvittavat 5000kannattajakorttia ja tämän viikon maanantaina vietiin Oikeusministeriöön tarkistettavaksi ja laskettavaksi. Näin on tarkistuslaskenta saatu vireille, ja koska kortteja saatetaan tarkistuksessa hylätä, on tärkeää, että allekirjoitettuja kortteja edelleen toimitetaan ministeriöön. Näillä meidän on mahdollista tarvittaessa täydentää hakemustamme. Jouluna kun käydään kylässä ja sukuloimassa, on vielä hyvä tilaisuus pyytää ystäviltä ja sukulaisilta allekirjoitus korttiin. Jotta ne tulisivat mahdollisimman lähelle pääkallopaikkaa, pyydämme lähettämään ne osoitteella

Nina Palomäki, Pakilantie 50 b 25, 00660 Helsinki.

Kaikilla meillä ipulaisilla on työntäyteiset vuodet edessämme. Tulevana keväänä käydään kuntavaalit. Niihin on todella tärkeä mahdollisimman monilla paikkakunnilla eri puolella maata saada IPU:n tavoitteet allekirjoittavia kuntalaisia ehdolle. Itse voi ilmoittaa halukkuutensa osallistua kuntavaaleihin IPU:n ehdokkaana täyttämällä

ilmoittautumislomakkeen www-osoitteessa ipu.fi. Myös piirien tulee tahoillaan etsiä ehdokkaaksi sopivia henkilöitä ja pyytää näitä täyttämään em. lomakkeen. Vuonna 2018 järjestetään presidentinvaalit ja myös maakuntavaalit, ainakin mikäli eduskunta nyt hyväksyy hallituksen esityksen uudeksi sote-laiksi. IPU:n tulee tehdä päätös sitä, millä tavalla se. Osallistuu presidentinvaaleihin. Seuraavana vuonna vuorossa on eduskuntavaalit, joten aikaa heittäytyä lepäämään laakereillemme meillä ei siis ole vaan meidän tulee yhdessä löytää tarvittava into ja tarmo kaikkiin näihin eteemme tuleviin ponnistuksiin.

Toivotamme kaikille ipulaisille hyvää ja

rauhaisaa joulua sekä menestyksellistä uutta

vuotta!

Itsenäisyyspuolueen hallitus

psta Lena Wiksten, vpj ja tiedottaja

KUNTAVAALIT 2017

Itsenäisyyspuolue tarjoaa tulevissa kuntavaaleissa oman vaihtoehtonsa. IPU ajaa kaikkien pärjäämistä, hyviä lähellä tuotettuja peruspalveluja ja lähidemokratian kehittämistä. 

  • vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
  • ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.2017 ja ulkomailla 29.3.-1.4.2017

IPU:n ohjelman näet oheisesta linkistä (linkki).

IPU etsii ehdokkaita ja myös vaalityön tekijöitä koko maassa. 

Ilmoittaudu IPUn kuntavaali 2017 ehdokkaaksi tällä lomakkeella.

Lisätietoja info(ät-merkki)ipu.fi ja puoluesihteeri(ät-merkki)ipu.fi


Haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa?

Elämme niin sanotussa edustuksellisessa demokratiassa. Valitsemme vaaleissa edustajia, jotka päättävät mm. lainsäädännöstä. Tältä ainakin näyttää.

Käytännössä tähän sinänsä yksinkertaiseen kokonaisuuteen liittyy monia kysymysmerkkejä. Vaalien vapaudesta voidaan olla monta mieltä. Selvää on, että vallassa olevilla on puolellaan monia etuja verrattuna uusiin yrittäjiin. Julkisuus keskittyy valtapuolueisiin. Uusien puolueiden on vaikea saada viestiään – tai edes olemassaoloaan – äänestäjien tietoon. Pitkään aikaa ei ole nähty julkisuudessa vaalikeskusteluja, joissa uudet puolueet pääsisivät haastamaan vallassa olevia.

Oma lukunsa on taloudellinen puoli. Suomessa verovaroista maksetaan vuosittain yli 40 miljoonaa euroa puoluetukia. Ne jaetaan kansanedustajien määrän perusteella. Haastajapuolueet jäävät siis ilman sekä julkisuutta että toiminnan julkista rahoitusta. Tästä ovat Suomea moittineet sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö että Euroopan neuvosto (joista kumpikaan ei ole EU:n elin).

Kuka sitten todella päättää lainsäädännöstä? Suomi on EU:n jäsenenä sidottu siihen, että EU:n määräykset ovat Suomen lakien yläpuolella. Suurin osa uudesta lainsäädännöstä tulee EU:sta.

Europarlamentissa on 751 edustajaa, joista 13 suomalaista. Europarlamentin edustajilla ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita. EU:n virkamieskomissiolla on yksinoikeus lakialoitteisiin EU:ssa. Komission lainvalmistelu taas perustuu pitkälti taustavaikuttajien työhön. Eniten ja  tehokkaimmin lobbaavat suuryritykset. Tämä näkyy lakien ja direktiivien sisällössä.

On siis perusteltua sanoa, että elämme näennäisessä demokratiassa. Siitä johtuu kasvava eriarvoisuus, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen. Siitä johtuu myös kasvava tyytymättömyys vallitsevaa politiikkaa kohtaan.

Nykyiset valtapuolueet ja niiden edustajat samaistuvat enemmän taloudelliseen eliittiin kuin äänestäjiinsä. Vallanpitäjät pelkäävät suoraa demokratiaa, kansanäänestyksiä.

On hämmästyttävää, että jotkut kansalaiset yhä kannattavat ja äänestävät sellaisia edustajia, jotka suoraan halveksivat kansalaisten oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan.

Reilut ja tasapuoliset kansanäänestykset pakottavat keskusteluun asioista. Ja juuri avointa julkista keskustelua tarvitaan, jotta eri vaihtoehtojen perustelut tulevat julki. Demokratia on sitä, että ihmiset saavat aidosti päättää, ei sitä, että heidät saadaan päättämään jotakin.

Nykyinen korruptoitunut edustuksellinen demokratia on todellisuudessa harvainvallan muoto. Järjestelmän kriisiytyessä luvassa on harvainvallan voimistuminen. Mikään hallintovalta ei kuitenkaan pysy pystyssä ilman kansan tukea. Tukea on sekä kannatus että alistuminen.

Kysymys kuuluukin haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa? Suoraan demokratiaan siirtyminen vaatii poliittisia muutoksia vaalien kautta.

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja