Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksella on varmasti vaikutuksia Suomeenkin, vaikkakin vaikutukset tulevat koskemaan Suomea todennäköisesti vain epäsuorasti vain Euroopan unionin yhtenä jäsenenä toisten joukossa.

Ison-Britannian kansanäänestystä seurannut myllerrys kuvastaa, kuinka vähän ihmiset ymmärtävät unionia saatikka itseään. Hävinnyt, EU:ssa pysymistä kannattanut puoli on syyttänyt toista puolta pirujen maalaamisesta seinälle ja ihmisten pelottelusta, mikä muka oli ainoa syy, minkä vuoksi lähtijöiden puoli voitti. On kuitenkin selvää, että pelottelu ei ollut lähtijöiden yksinoikeus. Se oli moneen otteeseen pysyjienkin strategia, eikä sitä aina julkisuudessakaan peitelty. Tämä kauhukuvien maalaaminen nyt kansanäänestyksen jälkeen EU:ssa pysymistä kannattaneiden joukossa ei ole mikään uusi asia eikä se varmasti ole sitä objektiivista tietoa, jota sen väitetään olevan.

Otetaan esimerkiksi taloudelliset vaikutukset. Varmasti rahaa menetettiin paljon rahamarkkinoilla kansanäänestyksen tuloksen osoittauduttua juuri sen vastaiseksi, mitä talousoppineet olivat povanneet. Tämä tuskin antaa heille oikeutta ruveta korjailemaan kansanäänestyksen tulosta sen mukaiseksi, mitä heidän vääriksi osoittautuneet ennustuksensa lupailivat. Yleensäkin rahamarkkinoilla toimijoita vaivaa se vakava harhaluulo, että reaalitalouden tulee taipua rahamarkkinoiden ennustuksiin ja vaatimuksiin. Eiväthän työttömät äänestäjät voi äänestää sen mukaan, mikä on hyväksi investoijille.

Jos käännämme katseemme rahamarkkinoilta reaalitalouteen, punnan heikentyminen äänestystuloksen selvittyä ei varmasti ole huono asia. Toinen asia vain on se, missä määrin reaalitalous enää ketään kiinnostaa. Maan valuuttakurssi kun tuntuu toimivan maan vitaalitoimintojen mittarina, vaikka se ei sitä ole. Reaalitaloudessa heikko valuutta edistää maan vientiteollisuutta, sillä tuotteiden hinnat alenevat ulkomailla. Koska valuutan heikentyminen tapahtuu suhteessa toiseen valuuttaan, tässä tapauksessa lähinnä euroon, tuon toisen valuutan suhteellinen vahvistuminen saa tuontituotteet kallistumaan, mikä ei edistä ainoastaan maan vientiä vaan myös kotimaista myyntiä. Samalla maan vaihtotase paranee.

Mikään tässä ei ole uutta. Ihmiset vaan haluavat vähän dramatiikkaa elämäänsä ja odottelevat nyt maailmanloppua. Mikä Ison-Britannian tapauksessa on vaikeampi asia on Skotlannin uhkaus erota Isosta-Britanniasta ja liittyä EU:hun. Tämä on kuitenkin hyvin kaukana varmasta. Skotlannin ensimmäisen kansanäänestyksen aikana ei ollut selvää, pääsisikö Skotlanti EU:hun pelkästään EU:n jäsenyyden varjolla vai pitäisikö sen hakea omaa jäsenyyttä. Jälkipyykissä jälkimmäinen käsitys näytti pääsevän voitolle, ja siinä yhteydessä tuli selväksi, että Espanja todennäköisesti äänestäisi mistään maasta eronneiden alueiden jäsenyyttä vastaan, sillä Espanjalla on täysi työ omasta takaa pitää Katalonian itsenäisyyshankkeet kurissa. Siitä syystä Skotlannin nykyinen pääministeri eli First Minister Nicola Sturgeon onkin lobbaamassa Brysselissä Skotlannin jäsenyyden puolesta. Nähtäväksi jää, miten siinä käy. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ei tänään Sturgeonia halunnut tavata, kun taas englantilaisantipatioistaan kuulu komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei häntä torjunut.

Suomi eroaa tietysti Isosta-Britanniasta monessa suhteessa. Ensinnäkin Suomen EU-jäsenyys on paljolti turvallisuuspolitiikan ajamaa, missä sivussa mönkään mennyt talouspolitiikkakin kestetään sisulla. Toiseksi Suomella ei ole omaa rahaa eikä siis kunnollista keskuspankkiakaan. Isossa-Britanniassa keskuspankin korjaustoimet ovat pysäyttämässä punnan alamäkeä tehokkaasti. Euroalueesta eroavan valtion, kuten Suomen, oma valuutta on täysin tyhjän päällä eikä sen kurssia ole edes kunnon keskuspankkiakaan. Kolmanneksi Suomi on pieni maa Isoon-Britanniaan verrattuna. Oma tuotanto on nyt monen EU-vuoden jälkeen muutenkin retuperällä. Paljon järeää toimintaa vaaditaan, ennen kuin maa pääsisi omilleen. Ja senkin jälkeen tuonti ja näin ollen valuuttakurssit ovat ratkaisevassa asemassa.

Suomella on paljon opittavaa Ison-Britannian kokemuksista. Jo nyt on selvää, että EU:lta ei paljon sympatioita heru eroavaa jäsenvaltiota kohtaan. Suomen ero ei ole mahdoton, mutta Ison-Britannian sekamelska on osoittanut, että suuret sanat eivät suuta halkaise. Hukassa on selvä toimintasuunnitelma sen suhteen, miten tulevaisuudessa toimitaan. Tätä tulee nyt Suomen osalta pohtia.

Jonathan Widell, Montréal