EU-jäsenyden vastustajat varoittivat

Yhteiskuntatieteiden tohtori Toivo Pihlajaniemi:

”Jos Suomi oli vuosina 1809-1917 jotain muuta kuin itsenäinen valtio, olisi se samoilla kriteereillä muuta myös EU:n jäsenenä.”

”Euroopan unionin jäsenyys siirtäisi välittömästi sisäpolitiikkaa koskevan osan valtiollisesta suvereniteetistamme suomalais-kansalliselta tasolta Unionin alueen kattavalle eurooppalaiselle tasolle.”

”EU:n asiantuntijat ja poliitikotkin ovat alkaneet huomautella suomalaisille päättäjille, että heidän tulee kertoa EU-jäsenyyttä koskeva anomus- ja päätöksentekomenettely sekä jäsenyyden merkitys suomalaisille rehellisesti. Muuten tulee vaikeuksia. Jos ei mitään muuta, niin tämä neuvo on syytä ottaa varteen.”

(Maaseudun tulevaisuus 20.11.1993)

Fil. tohtori, presidenttiehdokas Keijo Korhonen:

”Tasavallan presidentin vaaleista (1994) tulee ainutlaatuisen tärkeä ratkaisu. Vain tasavallan uusi päämies, tukenaan Suomen kansan tahdonilmaisu kansanäänestyksessä, voi lopettaa isänmaamme nykyisen holtittoman ajelehtimisen kohti Euroopan Unionin jäsenyyttä. Jäsenyys merkitsisi itsenäisyyden menettämistä.”

”Ilman tasavallan presidentin myötävaikutusta ei Suomen suhteita Euroopan Unioniin voida järjestää. Tämä johtuu Suomen perustuslaeista, joiden mukaan Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää tasavallan presidentti.

Valitessaan tasavallalle uuden päämiehen Suomen kansa tekee samalla toisenkin valinnan. Kansalaiset ilmoittavat, haluavatko he Suomen jatkavan elämäänsä itsenäisenä, täysivaltaisen, kansanvaltaisena, puolueettomana maana.”

(Suomen Kansan Itsenäisyysrintama ry:n vaalilehti 1993)

Poliittisen historian dosentti, fil. tohtori Ilkka Hakalehto:

”Itsenäisen Suomen valtion olemassaolo päättyy samalla hetkellä, kun maa liittyy Maastrichtin sopimuksen mukaiseen Unioniin. Esimerkiksi Saksassa liittokansleri Kohl on johdonmukaisesti nimittänyt Maastrichtin sopimusta ’ensi askeleeksi Euroopan liittovaltioon’ ja ’yhä syvenevän liittovaltion peruskiveksi.”

(Teoksessa ”Itsenäisyys vaarassa” 1993)